Satama-alue Vuosaaressa on laaja. Ajoimme, moottoripyörät ja minä, follow me -auton perässä laivaan kun lentoasemalla konsanaan. Olisi laivaan ehkä osannut itsekseenkin sinistä viivaa pitkin, mutta ilmeisesti etuauto sai satama-alueen liikennevalot edeltään vihreiksi, koska ajoimme koko alueen halki yhtä soittoa.
Laivalla oli hyvä rauhoittua ja ottaa pienet ruokaperäiset välipalan jälkeen helteessä aurinkokannella, jotenkin viime päivien häslinki ja lyhyet yöunet saivat elimistön vaatimaan lepoa. Myös suuri osa kiireistä jäi maihin, mikä rentoutti.
Alkoi sopeutuminen elämäni pisimpään laivamatkaan; Helsinki – Travemünde. Tämä on selvästi pidempi siivu kuin edellinen laivamatkani Vaasan ja Uumajan välillä, joka kesi 4 tuntia. Nyt vettä on näköpiirissä noin 28 tuntia. Jos tämän kestää ongelmitta, sitten voisi harkita vaikka Hurtigrutenia. Pitkästä aikaa kokeilen myös matkustamista kansipaikalla, siis minulle on varattu laivasta yksi tuoli, kuten lentokoneesta koko matkan ajaksi. Siinä nukutaan ja vietetään muutenkin suuri osa ajasta, sillä tässä ovellisessa tuolihuoneessa on myös lukittavat kaapit tavaroille, sekä pistokkeita tietokoneille.
Nyt täytyy yrittää tehdä rästissä olevia tietokonehommia, vaikka nettiyhteys juuri katkesikin rannan linkkimastojen hävittyä. Laivalla on mainoksen mukaan WLAN, mutta sen nopeus on aivan mitätön, dataa näkyy siirtyvän vain alle 2 KB/s silloin tällöin, joten mitään järkevää ei voi tehdä. Nyt siis tapetaan aikaa vuorokauden verran ja selkiytetään ajatuksia, sekä tehdään hiukan nörtin hommiakin. Pitäisi kasata tietokanta, johon voisi tallentaa matkapäiväkirjan sivuja siten, että ne voisi kätevästi pudottaa tarvittaessa tänne raakatekstiksi.
Siinäpä kokemusta! On hyvä huomata, että Vuosaaren satamaa ei tarvitse pelätä; sieltä kyllä ohjataan matkustajat laivaan! Nettiyhteys Helsinki-Travemünde välillä ei toimi kovin hyvin. Mutta mikä parasta, laivalla on aikaa olla ja levätä!
